|
Tunnelmia Kiiminkijoki-melonnasta lähtöpäivältä 3.6.2009
Keskiviikko 3.6.2009 klo 08.00, Kivarinjärven ranta, Puolanka, Kainuu. Rannan parkkipaikka täyttyy vähitellen autoista, mutta ennen kaikkea mukavasta tunnelmasta sekä kajakeista ja kanooteista. Melojat kasaavat tavaroitaan huoltoauton perään ja pakkaavat omia vesikulkuneuvojaan melontaretkeä varten. ”Huoltoauto kulkee koko tapahtuman ajan maitse melojien mukana. Tuokaa vaan varusteitanne tänne!”, kuuluttaa megafoniinsa Kiiminkijoki-melonnan pääkoordinaattori Reino Leskelä.
Kiiminkijoki-melonta järjestetään 2000-luvulla nyt viidettä peräkkäistä kertaa. Alun perin 1980-luvulla kilpatapahtumana alkunsa saanut melonta on vuosien saatossa muuttunut ainutlaatuiseksi retkitapahtumaksi. Osallistujilleen se tarjoaa hiljaisuutta, jylhiä erämaakuvia sekä vehreitä maatalousmaisemia. Tämä tapahtuma ei ole markkinamiesten myyntikikkailua, vaan hetki, jolloin nautitaan aidosta, kauniista ja vapaana virtaavasta Kiiminkijoesta. ”Melonta on ennen kaikkea asennekysymys. Se sopii kaikille eikä sitä tarvitse arastella. Kunhan et jännitä, niin kyllä se kulkuneuvo alla pysyy samalla”, vakuuttaa kolmatta kertaa Kiiminkijoki-melonnassa mukana oleva vantaalainen Pekka Eini. Ja näinhän se on. Vaikka et olisikaan vanha melontakonkari, voit silti lähteä mukaan. Maitse seuraavan huoltoauton lisäksi melojien mukana joella kulkee 4 turvamelojaa, jotka antavat lähtöpaikalla tarkat ohjeet ennen vesillelaskua ja opastavat matkan varrella turvalliset menopaikat. Ja niitä kolmea kovaa koota eli Koitelinkoskea, Kalliuskoskea ja Kurimonkoskea varten melojat rantautetaan ja vesipelit kannetaan turvallisesti eteenpäin. Nämä kosket ovat nimittäin vain todella ammattilaisille eikä niihin pidä harrastelijoiden lähteä onneaan kokeilemaan. Vaikka kolme kovaa koota kierretäänkin, niin ei tapahtumasta silti jännitystä puutu. Kiiminkijoessa on noin 70 koskea, jotka hyvinkin tyydyttävät jännitystä hakevien tarpeet. Tämän väitteen vahvistaa myös huoltojoukoissa häärivä melontaharrastaja Jaana Konttinen, joka on itsekin melonut Kiiminkijoen alusta loppuun.
Kellon lähestyessä aamuyhdeksää varusteet ovat kasassa ja melojat valmiina. Viimeiset käyvät vielä tankkaamassa energiavarastojaan Puolanka Campingin järjestämästä puffetista. Koordinaattori Leskelä kokoaa joukot puoliympyrämäiseen muodostelmaan ja rovasti Kyösti Juntunen Puolangan seurakunnasta johdattaa jokivaeltajat Suvivirteen. Siunatessaan matkalaisia rovasti Juntunen kehottaa heitä keräämään sielun valokuvia, jotka auttavat jaksamaan tulevan pimeän talven läpi. Ja niitä tämä joki onkin epäilemättä tulvillaan. Lopulta koittaa odotettu lähdön hetki. Koordinaattori Leskelä pitää sekundaattorinsa kanssa tiukkaa huolta siitä, että matkaan päästään ajoissa. Puolanka Campingin emännän Helena Luukkosen soittaessa lähtöfanfaarit perinteisellä lehmänkellolla, melojat kokoavat kulkuneuvonsa yhteen ja lähtevät matkaan. ”Ketään ei jätetä yksin, kaikki huolehditaan mukaan ja taivalta tehdään melojien ehdoilla”, vakuuttaa vielä turvamelojana toimiva Veli-Matti ”Weltsu” Lehtonen.
Kivarinjärveltä matkaan lähti noin parikymmentä venekuntaa. Ja tässä piileekin yksi Kiiminkijoki-melonnan hienouksista. Aktiiviset kyläyhteisöt ja jokivarren matkailuyritykset yhdessä Kiiminkijoki ry:n kanssa ovat järjestäneet tapahtuman niin, että mukaan voit tulla joko koko 175 kilometrin matkalle alusta loppuun tai lyhyemmille päiväosuuksille. Päiväosuuksien pituus vaihtelee vajaasta kahdestakymmenestä kilometristä neljäänkymmeneen, joten jokainen voi valita itselleen sopivan osuuden ja päivän. Kaikki osuudet yhteenlaskettuna tämän vuotinen melontatapahtuma onkin kerännyt vajaa 70 osallistujaa ympäri Suomen. Ja vaikka maakravuista aloituspäivän sää saattaa vaikuttaa ankealta, melojille se on ihanteellinen: ”Mukava tuuli ja sopiva lämpötila takaavat sen, ettei meloessa pääse kertymään nestehukkaa”, turvamelojana toimiva Lehtonen vakuuttaa.
Päivä etenee ja niin myös melojien matka. Huoltojoukot odottavat jo porukkaa ensimmäisellä koskenylityspaikalla Kalliuskoskella. Ja pian seurue näkyykin jo horisontissa. Turvamelojat kasaavat porukan yhteen ja antavat viime hetken neuvot kosken ensimmäisiin pyörteisiin. Yksi turvamelojista menee edeltä, osoittaa signaalimelan vihreällä lavalla turvallisen reitin ja niin melojat yksi venekunta kerrallaan lähtevät tulemaan alas kohti rantautumispaikkaa. Ensimmäiselle välietapille saavuttaessa kaikki ovat iloisella mielellä. Joku etsii puuceetä, joku kaivaa esille eväitään ja osa melojista katsoo, kuinka eräs Suomen kokeneimmista melojista ja Kiiminkijoki-melonnan turvamelojana toimiva Jussi Riihinen valmistautuu Kalliuskosken huimaavien putousten valloittamiseen. Näissä paikoissa puhuu kokemus, ja sitä Riihisellä on. Vaikka koski pauhaa, niin Riihinen näyttää erittäin tyyneltä. Ja hienostihan se menee. Rauhallisesti ja kauniisti. Turvallisissa ja osaavissa käsissä näyttää Kiiminkijoki-melojien matkanteko olevan.
|
